Hingussani päästä nettiin joka päivä ei ole kyse vain riippuvuudesta tai nörttiydestä. Netti on ainoa tapa pitää yhteyttä ihmisiin ja hoitaa asioita kotona niin, että puhelinlasku vielä mahtuu postiluukusta. Ilman nettiä pyörittelisin peukaloita täällä iltaisin, ja kotiin päästessäni lukaisin parissa yössä kaiken tenttimateriaalin ja naputtelisin esseitä päivät pitkät. Ei ehkä onnistuisi.
Onneksi suurin osa osallistujista ymmärtää netin tärkeyden, ja heti ensimmäisenä iltana sain seurata muita kurssilaisia ennen saapumistani löydettyyn nettikahvilaan. Kahvila sijaitsee noin kilometrin päässä majapaikastamme, ja se muistuttaa kovasti mitä tahansa hienoa länsimaista kuppilaa. Palvelu kuitenkin oli todella töykeää, kunnon kahvia tai edes kaakaota ei saanut, ja musiikki soi liian isolla. Ehdin kuitenkin muodostaa paikkaan läheisen suhteen. Suhteemme kuitenkin katkesi, kun nettiyhteys lopetti toimimisen viime viikolla.
Toinen vakiopaikka oli Mäkkäri, joka löytyy noin puolentoista kilometrin päästä hotellilta eri suuntaan kuin tuttu nettikahvila. Positiivisia puolia olivat muun muassa sohvat, kaupan läheisyys ja myöhäinen aukiolo. Keskittyminen oli kuitenkin mahdotonta kauheassa hulabaloossa. Ja sielläkään yhteys ei jossain vaiheessa toiminut, joten paikasta ei koskaan tullut kauhean suosittua.
Uusi nettikahvila löytyi pakottavan tarpeen edessä alkuperäisen nettikahvilan vierestä. Kahvila oli todella hieno mutta myös todella kallis paikalliseen hintatasoon suhteutettuna. Palvelu oli kuitenkin ihan ok, eikä meitä heitetty pois, vaikka hidastelimme lähtöä yli sulkemisajan. Sulkemisaika tosin oli jo yhdeksältä, joten emme ehtineet kunnolla tyydyttää nettitarpeitamme reilussa tunnissa, joka meillä käytännössä oli surffailulle aikaa.
Myös muita satunnaisia kokeiluja oli, mutta ne kaikki osoittautuivat toimimattomiksi. Yhdistyksen omaa konetta pystyy käyttämään nettitarkoituksiin iltapäivällä, mutta silloin meillä on yleensä treenit. Enkä usko, että jaksaisin kovin montaa riviä tuottaa tekstiä romanialaisella näppiksellä, josta äät ja ööt pitäisi kaivella jostain control alttien ja shiftien takaa.
Lauantaina saimme viimein, ja täysin yllättäen, langattoman netin hotellin yleisiin tiloihin. Nyt treeniajat ovat vuorokaudessa ainoita hetkiä, kun jokaisen aulan lattialta ei löydy ruutua tuijottavia miekkailijoita vääntyneinä kummallisin asentoihin, jotta virtajohto yltäisi ja nettikamera toimisi. Selälle tämä köhnöttäminen ei varmasti tee hyvää, mutta myös sosiaalinen kanssakäyminen on osoittanut oireita alkaneesta muutoksesta. Ennen meitä yhdisti kaipuu hakeutua nettikahvilaan ja yhteiset retket paratiisimme lähteille. Nyt meitä yhdistää tarve päästä pistorasialle ja halu vallata yksi harvoista nojatuoleista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti