Vapaa-ajalla katsomastamme miekkailuvideosta heräsi mielenkiintoinen keskustelu. Videolla tehtiin jotain harjoitusta, johon Vesnan mielestä sopisi lisättäväksi rangaistus vääristä suorituksista. Kiistely alkoi siitä, kun totesin, että minusta rangaistusta ei pidä käyttää opetusmetodina. Voi miten skandinaavi olenkaan mielipiteineni.
Moldovalaisen Tanjankin mielestä olin lempeä hölmö. Hän sanoi aloittaneensa miekkailun lapsena ja olleensa alusta asti tietoinen siitä, että hän joutuu kärsimään valintansa tähden ja uhraamaan koko elämänsä miekkailulle.
Olin mykistynyt. Luulin, että miekkailu olisi muillekin rakas harrastus. Niillekin, jotka miekkailevat korkealla tasolla. Tanjalle se on kuitenkin ammatti, eikä siitä tarvitse välttämättä aina pitää. Hän kertoi saavansa palkkaa harjoittelusta. Myös bulgarialainen Monica sanoi kansallisen liiton maksavan kaikki hänen kulunsa.
Tunsin olevani idiootti. Tytöille maksetaan miekkailusta; minä en saa rahaa edes valmennuksesta. Koitin selittää siitä, miten miekkailu voi olla monelle lapselle harrastus, vähän niin kuin lukeminen tai jooga ja höpötin hyötyliikunnasta. Tanja ei ymmärtänyt, vaikka jopa Vesnakin empivästi nyökkäili.
Minua alkoi hävettää koko olemassaoloni, kun tajusin, mitä Tanja minusta ajattelee. Jos todella jollekin oikeaa miekkailua on vain kansainvälisen tason huippu-urheilu, minähän olen halveksuttava olento. Aloitin miekkailun käytännössä melkein aikuisena, kymmenen vuotta liian myöhässä ollakseni ikinä mitään. Olen miekkailijana halveksuttavaa pohjakuonaa, enkä voi koskaan treenaamalla saavuttaa kansainvälistä huipputasoa.
Aikaisemmin Kuki, romanialainen kouluttajamme, oli selittänyt siitä, miten Romaniassa soutuvalmentajat etsivät nuoria lupaavia tyttöjä ja poikia tehtaista. Lapsille maksetaan siitä, että he alkavat harjoitella soutamista. Voimistelijatytöt taas ovat kertakäyttötavaraa, joita voidaan käyttää siihen asti, kun heidän kuukautisensa kaksikymppisenä alkavat. Toinen yleisesti voimistelussa käytetty keino parantaa tuloksia on kuulemma saattaa tytöt raskaaksi aina kahden kuukauden ajaksi ja sitten tehdä abortti.
Vähän samanlainen meininki taitaa olla moniaalla miekkailupiireissä. Kuki kertoi, miten hänen kotikaupungissaan miekkailijoiden määrä on vähentynyt nyt, kun elintaso on noussut. Ihmisten ei enää tarvitse olla huippu-urheilijoita päästäkseen matkustamaan ulkomaille. Romania on ollut vahva urheilumaa, koska urheilu on monelle nuorelle toiminut reittinä parempaan elämään. Moldovassa asiat taitavat vielä olla ennallaan, ja monessa muussakin maassa taidetaan raataa niska limassa aivan jonkun muun kuin urheilun ilon tähden.
Eipä kai näitä meidän erilaisia arvojamme voi paremmuusjärjestykseen laittaa, ja vaikea meidän kenenkään on käsitystämme muuttaa. Itä-Euroopasta tulee huippu-urheilijoita. Minun pehmeillä hömppäarvoillani taas ei ehkä saavuteta samanlaisia tuloksia. Silti haluan valmentaa ensisijaisesti harrastajia. Olisi mahtavaa, jos joskus jollakin valmennettavallani on motivaatiota ja korkeita tavoitteita. Toivoisin niiden kuitenkin juontavan rakkaudesta harrastusta kohtaan eikä taloudellisisesta pakosta ja rangaistuksen pelosta.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti