Retki maaseudulle

Tänään oli vapaapäivä, ja meidät oli kutsuttu leirin valmentajan Kukin kesäasunnolle. Heräsimme siis aamulla aikaisin ja menimme ulos odottamaan bussia. Auto kyllä tulikin ajallaan, mutta ei sitä bussiksi voi kutsua. Menopelimme oli valkoinen ruosteinen pakettiauto, jonka sisältä löytyi istumapaikkoja yksi vähemmän kuin miekkailijoita.

Matkaa Snagoviin oli kolmisenkymmentä kilometriä, mutta sen taittamiseen kului menomatkalla kolme varttia ja tulomatkalla ruuhkassa sai körryytellä reilusti yli tunnin. Bukarestin kaupungin jättäessämme maisemat vaihtuivat täysin. Kuskimme sai väistellä koirien ja kissojen lisäksi kalkkunoita ja hevoskärryjä. Tien vierellä huivipäiset mummelit seurasivat kulkuamme.

Paikan eksoottisuus sai minut herkkään mielentilaan, joten koin melkoisen järkytyksen, kun puhuimme matkalla näkyvistä tiehen liimaantuneista koiranraadoista. Moldovalainen Tanja totesi, että hänen kotimaassaan ketään ei kiinnosta, jos koira sattuu jäämään auton alle. Se tuntui pahalta.

Vähän iloisemman yllätyksen koin perillä Kukin kesäasunnolla. Viikunoita. Tuoreita viikunoita. Ja minäkin sain syödä yhden. En ole koskaan syönyt mitään niin hyvää. Sitä makua voi ehkä kuvailla parhaiten niin, että aloin tosissani harkita romanialaisen kesäasunnon hankkimista. Viikunoiden lisäksi kirsikkalikööri oli uskomaton makuelämys. Toisaalta siihen makueläykset sitten minun osaltani päättyivätkin, kun tarjolla oli grillattua porsasta ja gulassia. Balinka-viinakin oli ilmeisesti melko hyvää, sillä kokkina toiminut romanialainen valmentaja Dan oli onnistunut tuhoamaan melkein pullollisen väkevää juomaa ennen loppuseurueemme saapumista.

Ruokaan liittyvä mielenkiintoinen kokemus oli myös sipsipussi, jonka sisältä löytyi seteli. Täällä tuotteita ostamalla voi oikeasti voittaa rahaa, eikä sitä tarvitse erikseen mistään lunastaa. Jännää ja helppoa.

Yksi tarjolla oleva elämys oli Vlad Seivästäjän (tunnettu paremmin Draculana) hauta. Se olisi sijainnut läheisellä saarella, mutta pääsymaksu oli aika korkea, joten Kuki ei suositellut meille vierailua. Todellinen syy taisi kuitenkin olla se, että Kukilla oli kuulemma ollut riitaa paikan henkilökunnan kanssa. Kävimme siis vain töllistelemässä saarta rannalta. Ei se kyllä kummemmalta näyttänytkään.

Ja minun kannaltani oli muutenkin turvallisinta pysytellä kaukana vampyyreista. Eipähän valkoisen ihon, punaisten huulien ja mustan hiusvärini yhdistelmä aiheuta turhia epäilyksiä.