Ikävä myöntää, mutta materialistinen puoleni on kitunut shoppailun puutteessa. Olen ollut tässä suurkaupungissa jo kuukauden, ja sinä aikana olen muutaman kerran juossut keskustan ison ja kalliin ostoskeskuksen läpi etsien tarvitsemiani asioita. Eilen kävimme porukalla uudessa ostoskeskuksessa, mutta Body Shoppeja ja Espritejä koluamalla ei löynyt mitään jännää, mitä Oulusta ei voisi saada.
Tänään sain kuitenkin pikahoitoa materialistilleni. Olimme menossa Vesnan ja Mirnan kanssa puistoon, kun tiellemme tuli este: markkinat. Pari sekuntia olin kykenevä pysymään joukossa, sitten katosin omille teilleni.
Olin taivaissa. Katselin ja ihailin käsintehtyjä vaatteita, koriste-esineitä, koruja ja huonekaluja. Juttelin romanianunkarilaisen myyjän kanssa ja kehuin nuoren tytön korusuunnittelua, nostelin painavia keramiikkaruukkuja ja mietin, miten saisin lipaston tai pöytäryhmän kuljetettua Suomeen. Matkaani tarttui paljon ihanan turhia koruja, joiden ostamisesta en kuitenkaan tunne kauhean huonoa omatuntoa. Tapasinhan niiden myyjät ylpeänä selittämässä tuotteistaan, enkä onnistunut edes ylittämään budjettiani. Kauppakeskusten monikansallisten ja kalliiden tuotteiden sijasta sain harvinaisen tilaisuuden rohmuta yksilöllisiä käsitöitä pilkkahintaan. Kaupan päälle sain kunnon annoksen romanialaista kulttuuria.
Kaikkein hienoimman esineen jouduin kuitenkin jättämään. Floretticocktail-tikut. Viikon ajan haaveilen mahdollisuudesta tarjoilla naposteltavia pikku miekoista ja viikon päästä tulen takaisin kokeilemaan tuuriani löytää tikut samasta paikasta. Tällä kertaa olin typerä ja olin varannut käteistä vain mehua ja naposteltavaa varten. Ne rahathan olin jo markkinoilla ehtinyt törsätä kaikkeen muuhun ihanaan, joten tikut toivottavasti odottavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti