Iltasyöpöt

Eilen oli vapaa iltapäivä. Möllötimme kaikki tietokoneidemme ruutujen salaisuuksia tutkien. Täytyy tunnustaa, että minä olisin ihan mielelläni tehnyt vapaana päivänä jotakin muutakin kuin roikkunut netissä, mutta en sentään viitsinyt yksin lähteä liikenteeseenkään. Lopulta selkäni alkoi vihoitella tuntien istumisesta pahemman kerran, ja viimein sain illalla itselleni kävelyseuraa.

Kävelimme Vesnan ja Mirnan kanssa läheisessä puistossa monta tuntia. Kuljimme suuren järven rantaa, joka ei millään ottanut loppuakseen. Naiset ottivat joka välissä kuvia; minun kamerassani ei ollut akkua, joten katselin vain vieressä ja kuuntelin naisten serbikielistä keskustelua. Terasseja oli matkan varrella vieri vieressä, osa rannalla, osa veden päällä. Eivätkä ne olleet mitään turistirysiä vaan paikallisten illanviettopaikkoja.

Parin tunnin kävelyn jälkeen alkoi olla pimeää ja jalkojakin alkoi jo väsyttää. Käännyimme takaisin, kun järven kiertäminen osoittautui liian suureksi urakaksi.

Mirna ja Vesna laihduttavat eivätkä ikinä syö päivällistä. Minä taas olen jo aika kyllästynyt kanasta ja ranskiksista koostuvaan ateriaan. Emme siis vaivautuneet takaisin ruoka-aikaan. Kuitenkin kävely kai teki meidät nälkäisiksi, kun paluumatkalla Mirna totesi, että nyt pitäisi käydä Mäkkärissä, jos reissu ei tuottaisi muutaman kilometrin ylimääräistä lenkkiä.

Kun saavuimme majapaikallemme, näimme hotellin ravintolan ikkunasta pöydän täynnä lautasia. Kolme lautasta sisältäen alkuruokana ollutta makaronilaatikon tapaista ruokaa oli jätetty koskemattomiksi. Friteerattua kanaakin oli vähän jäljellä. Ylijäämäruoka oli melkein epäilyttävää, sillä poissaolevien annokset tuhotaan aina nopeasti,

Siinä mässäsimme sitten illallisemme, joka oli yhtä huono kuin ennenkin, mutta joka tuli mukavana yllätyksenä.