Raha, aika ja vieraat ihmiset

Rakkaus ei kulu tuhlaamalla. Tai niin ainakin jossain on juhlavasti sanottu. Muut resurssit taas hupenevat kuluttamalla.

Rahahan on resurssien resurssi. Onneksi se on kuitenkin uusiutuva luonnonvara, ja minunkin pankkitililleni napsahtelee enemmän ja vähemmän säännöllisesti erinäisiä summia virtuaalista kahisevaa.

Napsahtelu tosin väheni yllättäen, kun päätin lähteä Romaniaan ja jättää osa-aikatyöt käytännössä kokonaan kahdeksi kuukaudeksi.

Toisaalta täällä ei ole aikaa kuluttaa, ja ruokakin on ilmaista. Rahaa saa tukittua oikeastaan lähinnä vain veteen ja kaljaan, ja ensimmäisen suurkulutusta kompensoidakseni en kauheasti välitä jälkimmäisestä (oikeastikin näin päin). “Suomi on kallis maa”, olen kertonut ihmisille ja ostellut kaupassa mitä sattuu hinnoista välittämättä. Tilini saldoa en silti uskalla tarkistaa.

Aikakin on rahaa. Sitäkin minulla täällä on, “kaksi kuukautta”, niin kuin kaikki jaksavat koko ajan muistuttaa.

Vähempikin riittäisi näihin miekkailuhommiin, jos joka harjoituksen välissä ei pidettäisi puolen tunnin juomataukoa. Niihin kouluhommiin, joita täällä myös pitäisi hoitaa, kaksi kuukautta ei taida riittää. Vuorokaudesta miekkailuun menee pari tuntia, loput menevät lähinnä ruokapöydässä istuskelemiseen ja ruuan odottamiseen.

Ruokapöydässä odottaminen syö myös sosiaalisuuden resurssiani. Tuntuu melko tympivältä istua samojen naamojen kanssa samassa pöydässä syöden samoja ruokalajeja ateria toisensa jälkeen - etenkin kun tietää, että sitä jatkuu vielä kaksi kuukautta. Vielä seitsemän viikon päästä yritän nauraa, kun en saa mitään selvää valmentajan englannista. Vielä sillonkin joudun jakamaan saman pienen huoneen saman tytön kanssa voimatta käpertyä yksin mökötykseni kanssa niin kuin kotona voisi. Eikä kotona edes tule koti-ikävää.

Rahat voivat kyllä loppua kesken, enkä varmasti saa koulujuttuja tehtyä lähellekään tarpeeksi. Kaikkein eniten olen kuitenkin huolissani siitä, miten suomalaisen resurssit antavat myöten kahden kuukauden yhtäjaksoisen yksinolon puutteen.