Meillä on viikon ainoa vapaa päivä. Ulkona tietenkin sataa ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana. Mihinkään hotellin ulkopuolelle ei siis taida olla asiaa. Eilen kuitenkin tuli nähtyä hieman Bukarestia - meillähän oli vapaa ilta.
Muut miekkailijat pyhittivät alkuillan kaljahommiin ulkona, joten minä hyödynsin harvinaislaatuisen tilaisuuden olla yksin. Olin jo yöpuvussa, kun tuli käsky lähteä muiden kanssa diskoon. Minähän en oikein välittäisi Onneloista, mutta sosiaalisten syiden vuoksi ajattelin kuitenkin lähteä.
Taksikyyti oli tyypillisen bukarestilaista tappomeininkiä, mutta itse baariin päästyämme huokaisin helpotuksesta. Paikka oli täynnä isoja pöytiä, joissa paikalliset istuivat katse liimattuna jalkapallo-otteluun seinällä roikkuvissa laajakuvatöllöttimissä. Hahaa, vältyinpäs Sedulalta!
Sitten matsi päättyi. Tilalle tuli samanalainen psykedeelinen video kuin Onnelan diskopuolellakin pyörii. Puputytöt hyppäsivät baaritiskille, ja musiikin desibelit nousivat korkeammalle kuin Cabaretissa ikinä. Isojen pöytien väliin mahtui yllättävän paljon poppoota pupuytyttöjen tahdissa ketkuttamaan.
Juomia kannettiin pöytiin, eikä mitään tarvinnut maksaa etukäteen, laskutus tapahtui kollektiivisesti loppuillasta. Gin tonic maksoi 17 leuta, eli neljä ja puoli euroa, Carlsbergin hinta oli 16 leuta.
Mutta älkää huoliko minusta, valmentajat, vanhemmat ja poikaystävä. Muut tytöt kyllä seurasivat puputyttöjen esimerkkiä, mutta minä olin paljon tylsempi ja keskustelin miekkailuliikkeiden sopimisesta tanssiin. Kävin myös viikon ja elämäni kolmannen ruotsinkielisen keskustelun, vaikka jouduinkin lopettamaan sen toteamukseen “Jag kan höra ingenting”.
Suurimman osan ajasta kuitenkin mietin sitä, mitä kirjoittaisin Bukarestin yöstä blogiini.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti