Miltä näyttää Bukarest

Romaniassa ollaan! Jo kolmatta päivää. Enää siis noin viisikymmentäkahdeksan jäljellä, humanistin matematiikalla.

Meitä valmentajaleiriläisiä on kolmetoista, pari romanialaista taitaa vielä olla tosin tulossa. Suurin osa on Itä-Euroopasta, ja keskinäinen kommunikaatio tapahtuukin lähinnä kroatia-serbia-bulgaria-makedoniamöngerryksellä. Kaikki tosin ovat kielitaitoisia, ainoastaan ukrainalainen vanha mies ei osaa englantia. Itäeurooppalaisten lisäksi osallistujia on Alankomaista, Briteistä ja Ruotsista.

Miekkailijoiden taso vaikuttaa olevan aika korkea. Ainakin kroatialaiset valmentavat ammatikseen, ja monesta muustakin voisin veikata saman. Huoneeni jakaa moldovalainen tyttö, joka treenaa kahdesti päivässä, ja on siis ainakin miekkailijana huipputasoa.

Tähän mennessä emme ole harjoitelleet valmentamista juuri ollenkaan. Olemme keskittyneet miekkailuliikkeisiin, koska meidän kuulemma tulee hallita teoria ennen kuin voimme opettaa sitä muille.

Vähän on tympinytkin, kun koko ajan joutuu olemaan opastettavana. Tuntuu, että minua ei oikein haluta pariksi, sillä kanssani kaikki harjoitteluaika menee perusasioiden korjaamiseen. Nyt oikeasti ehkä ymmärrän, miltä aloittelijasta voi tuntua ensimmäisissä seuran yleisissä miekkailutreeneissä!

Treenejä on kahdesti päivässä, paitsi keskiviikkoisin ja lauantaisin on vain aamutreenit. Sunnuntai on vapaapäivä.

Bukarestin kaupungista en oikein vielä osaa muodostaa mielipidettä, sitä kun ei paljoa ole ehtinyt nähdä. Voi olla, että ei ehdikään näkemään, kun täällä ei yksinkään uskalla liikkua. Tähän mennessä kaupunki ei ole yllättänyt: Bukarest vaikuttaa olevan diktatuurisen neuvostovallan ja rapistuneen kauneuden aikojen saatossa värittämä kaupunki. Paljon puhutut kulkukoirat ja sekainen liikenne eivät ole urbaanilegendoja.

Hotelli on ihan hienolla paikalla, samassa rakennuksessa on urheiluhalli miekkailusaleineen. Romanian valtio ilmeisesti tukee miekkailua aika runsaskätisesti: miekkailijat kuulemma saavat ilmaiset varusteetkin!

Hotellihuoneesta tosin voisi sen verran urputtaa, että patjasta tulevat jouset ulos. Valittaminen ei tosin rempassa auttanut, sillä hotellin kaikki patjat kuulemma ovat rikki. Myöskään lämpimän veden saanti ei ole täysin ongelmatonta, suihkulla kun tuntuu olevan oma tahto, jonka varassa on veden lämpötila ja paine.

Täällä koitetaan pärjäillä ja sopeutua. Ensimmäiset päivät taitavat olla kaikista rankimpia. Jos saisimme tänne nörtteiltyä nettiyhteyden, elämä helpottuisi huomattavasti. Tähän mennessä olemme käyneet lähinnä nettikahviloissa aina, kun sekunti ylimääräistä aikaa löytyy. Ilman yhteyttä ulkomaailmaan sitä taitaisi tulla hulluksi.