Friteerattua juustoa

En ole mikään vannoutunut vegaani, mutta en halua elää kahta kuukautta tunnetusti lihaisilla itäeurooppalaisilla sapuskoilla. Siksi pyysinkin kasvisruokavaliota. Toiveeni on saattanut aiheuttaa hankaluuksia hotellin keittiössä. Kasvisruoka taitaa olla aivan uusi käsite paikan kokille, ja ruokavaliollani on nykyään aivan uudet perusteet.

Ensimmäinen perusruoka-aineeni on juusto. Sitä löytyy ruokapöydästä kahdenlaista. Toinen on todella rasvaista, toinen on todella suolaista. Yleensä juusto tarjoillaan friteerattuna. Tämän aamun kokemusten perusteella voisi jo puhua juuston pakkosyötöstä. Aamiaisella pyysin munakkaan ilman juustoa - sain juuston ilman munakasta.

Toinen aterioideni kulmakivistä on broileri, jota lupauduin olemaan kykenevä syömään. Tähän mennessä broileria on tarjoiltu ainakin jossain muodossa jokaisella aterialla niin minulle kuin muillekin. Kuvitelmani siitä, että voin elää elämäni loppuun saakka opettelematta perkaamaan kokonaisia broilerinkoipia ovat osoittautuneet vääriksi.

Romanialainen kana on hyvin muuntautumiskykyinen eläin. Täällä kanaksi voidaan kutsua muun muassa jauhelihaa, makkaraa ja kinkkua. Taianomainen muutos tapahtuu sillä hetkellä, kun muistutan tarjoilijaa kasvisruokavaliostani. Saattaa olla, että tarjoilija ei tiedä englanninkielisen lausahduksen “It’s chicken” merkitystä ja luulee sen olevan hyvän ruokahalun toivotus.

Kasviksia koitan saada ruokavaliooni keräilemällä nirsoilta lihansyöjiltä ylimääräiset tomaatit silloin kuin niitä satun havaitsemaan. Yritän myös epätoivoisesti torjua keripukkai tilaamalla nettikahvilassa kahvin sijasta mehua. Sunnuntai oli erityisen huono kasvispäivä, siloin sain ranskalaisten ja friteeratun juuston lisäksi vain suolakurkun, jota en sitten kuitenkaan sen suolaisuuden vuoksi syönyt.

En oikeasti ole mitenkään nirso ruokailija (uskottehan, joohan?). Mutta tietäähän sen, että kuka tahansa suomalainen alkaa kaivata salmiakkia, puuroa ja ruisleipää jossakin vaiheessa, ihan jo periaatteen vuoksi. Lupaan pitää teitä ajan tasalla taistelustani juustoa ja puuroikävää vastaan Romanian ihmeellisen ruokakulttuurin keskellä.