“Mikset sulkenut ovea? “ kysyi huonetoverini, kun lähdin ruokailuhuoneesta. “Sinun pitää sulkea ovi”, tiuskahti hän jatkoksi. Sen jälkeen sain vielä kuulla kahden kerroksen ylöskiipeämiseen kuluvan ajan luentoa siitä, miten epäkohteliasta on jättää ovi auki.
Loukkaannuin vähän. Miten tytöllä on oikeutta moittia minua siitä, että unohdan sulkea oven? Sama henkilö huudattaa aamusta iltaan Musiikkitelevisiota volyymit täysillä. Eikä sillä ole kauheasti vaikutusta, jos minä luen tai nukun.
Sama tyttö on monena yönä tuonut huoneeseemme seuralaisen. “Hankkikaa huone” ei varmaan tarkoita sitä, että tungetaan tuntemattoman kanssa jaettavaan hotellihuoneeseen. Ei siinäkään mitään, mutta kun parin on pitänyt katsoa toimintaleffoja aamuneljään valot päällä. En ole saanut sanottua, että minä haluaisin nukkua rauhassa. Se olisi pitänyt pystyä sanomaan, ennen kuin melusta muodostui yöuneni vievä ongelma.
Myös miekkailutreeneissä olen kuullut saman kysymyksen tytön suusta monesti: “Miksi et tee oikein?” kysyy huippumiekkailijatyttö minulta. Minä en osaa. Ei kysymykseen ole muuta vastausta.
Tytön kanssa treenatessa olen huomannyt, kuinka paljon merkitystä valmentajan käyttäytymisellä on. Ehkä ylireagoin, mutta minua ei enää huvita mennä syömään eikä ainakaan treenata tytön kanssa, jos kaikki saamani palaute on negatiivista. Asioista pitää pystyä sanomaan, mutta sanat pitää osata myös valita oikein.
Huippu-urheilijan pitää osata oma lajinsa. Hyvän valmentajan taas täytyy kyetä lisäksi ymmärtämään toista ihmistä. Se tosin voi olla hyödyksi muussakin kanssakäymisessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi Anna,
VastaaPoistaKiva että viihdyt noin hyvin siellä! Eipähän ole ainakaan pelkoa, etteikö meillä olisi lisää hyviä valmentajia täällä Oulussa taas muutaman kuukauden päästä!
Hieno huomio valmentamisesta (tai oikeastaan kommunikoinnista), että se vaikuttaa miten asiat sanoo. Tosin on olemassa myös ihmisiä joille on pakko sanoa todella epäystävällisesti ennen kuin mitään tapahtuu. Ehkä tämä tyttö on niitä. Kuulostaa siltä ettet ainakaan hirvittävästä voi hävitä vaikka koittaisit itkupotkuraivareita ja suoraa huutoa kun TV seuraavan kerran möykkää keskellä yötä... Toisinaan ehkä joku valmennettavakin on liian muissa maailmoissa ja tarvitsee pienen adrenaliinitason noston ennen kuin alkaa tapahtua (en suosittele itkupotkuraivaria tähän kohtaan kuitenkaan).
Lisäksi muutaman ulkomaanreissun käyneenä, voin mennä takuuseen, että 2kuukautta on todella lyhyt aika jälkikäteen. Ota siitä mahdollisimman paljon irti olemalla siellä, oppimalla paljon uutta ja tutustumalla mukaviin/hyödyllisiin ihmisiin. Täällä ei niin hirvittävän moni asia todennäköisesti kahden kuukauden aikana muutu (jos vaikka ajattelet mitä tahansa 2kk ajanjaksoa noin niinkun muuten). Esimerkiksi vuodessa tapahtuu jo paljon enemmän... ;)
Lisäksi voisit harkita tekeväsi palveluksen sekä itsellesi että meille, joita pääset täällä kotimaassa sitten opettamaan ja luovu ajatuksesta: Minä en osaa.
Päätä että osaat. Teet parhaasi ainakin. Lakkaat yrittämästä ja sen sijaan teet. Jooko? Kyllä 2kk kuitenkin on sen verran pitkä aika että tuolla treenitahdilla kehittyy huikeasti!!
Tsemppiä!!
t. Outi