lauantai 3. lokakuuta 2009

Vanhan naisen ilonhetkiä

Kun pojat pelasivat jalkapalloa treenien alkulämmittelyksi, minä yritin houkutella Mirnaa lättkimään sulkapalloa kanssani. Seurakseni kuitenkin ilmestyi noin kuusitoistavuotias romanialaispoika.

Poika vaikutti ihan kivalta ja kohteliaalta ja pyyteli anteeksi mokaillessaan lyöntejä. Pelikaverini myös kyseli hyvällä englannilla, mistä olen kotoisin (vaikkei Suomea tainnut tietääkään) ja millä aseella miekkailen ja mitä olen Romaniasta tykännyt.

Ilmeisesti kuitenkin pojat ovat poikia. Kun vähän aikaa ehdimme pelata, poika innostui jo kikkailemaan pallon kanssa. Pelkäsin vähän ohi kulkevien pikku miekkailijoiden puolesta ja turhauduin, kun teini tahallaan löi pallon ulottumattomiini. “JUMP!”

Lopulta poika pyysi, että voitaisiinko jo lopettaa sulkapallo. Haha. Väsytin sen. Tosin ehkä minulla ei ole uskomattoman hyvä kunto, vaan ehkä tylsistytin pojan lyhyillä vastauksillani ja huonoilla pelitaidoillani. Ihan sama. Voitin teinipojan. Jei. Niin sen kuuluu mennä.

1 kommentti: