maanantai 26. lokakuuta 2009

Huhuu, vieläkö on lukijoita?

Kävin pitkästä aikaa katselemassa, mitä asiaa minulle on ihmisillä ollut Facebookissa. No ei tietenkään mitään. Mutta huomasin, että joku oli statuspäivittänyt minun viime viikkoni sinne. Joku oli tehnyt samoja asioita kuin minäkin viime viikon.

Kuvassa esiintyvä mies ei liity tapaukseen


Joku oli käynyt katsomassa jalkapalloa sateisen päivän iltana. Tosin joku oli ehkä tajunnut siitä vähän enemmän kuin minä ja joutunut selittämään minulle kaiken alkaen siitä, miksi noin isolla kentällä on noin vähän palloja ja miksi jotku äijät mustissa vaatteissa juoksee pitkin kenttää.

Joku oli käynyt kasinolla katselemassa pelinhoitajien lyhyitä hameita (joita minä en kyllä ollut huomannut jostain syystä).

Joku oli käynyt oopperassa, jonka liput maksoivat 2,5 euroa. Tosin minä olin se, joka nukahti kesken La Traviatan ja näki unta leivästä.

Pitipä minunkin kertoa näitä juttuja, että tietäisitte, että minulla on ollut muuta tekemistä kuin kirjoittaa. Lisäksi kerron nyt muutaman uuden asian, joita tuskin kukaan on aikaisemmin julkaissut netissä.

Minä ostin kaksi litraa valkoviiniä, maksoi reilun euron. Ei se nyt pahaa ollut, mutta vielä sitä on jäljellä viikonkin jälkeen. Alkoholistin tautiluokitus siis jää toistaiseksi täyttymättä.

Minä söin mustaa pastaa. Se oli hyvää.

Minä kävin Brasovissa. Se oli kiva kaupunki, vaikka se olikin turistikaupunki. Hotellinpitäjä oli muuten virolainen ja puhui suomea. Juna Brasovista Bukarestiin käytti 166 kilometrin puksuttamiseen viisi tuntia. Se oli vielä toinen niistä hyvistä junista, joita Romaniassa ei nettilähteen mukaan tarvitse välttää.

Minä kävin palauttamassa Bukarestin keskustasta löytyneen Visa Electronin brasovilaiseen pankkiin. Ei ollut helppo tehtävä löytää paikkaa, joka huolisi talteen otetun kortin itselleen, mutta lopultahan se onnistui. Tuli hetkeksi hyvän ihmisen fiilis.

Minä kävin Draculan linnassa. Se oli ihan hieno, mutta en nähnyt Draculaa. Vampyyrien sijasta jouduin taas hyttysten hyökkäyksen uhriksi. Lokakuun lopun lämpötilat ovat täälläpäin maailmaa vähän korkeampia kuin Oulussa.

Minä näin tuttuja leiriltä sattumalta kolmesti. Kerran metrossa, kerran keskustassa ja kerran Bukarest - Brasov -junassa.

Joku muu oli siellä aina mukana kyllä tekemässä näitä juttuja, kiva kun oli seuraa, muutakin seuraa kuin blogi. Huomenna yritän palata normaaliin arkeen ja alkaa kirjoittaa selkeämpiä ja teemallisia bloggauksia joka päivä. Toivottavasti jaksatte vielä pari teksti lukea ennen kuin suuntaan lauantaina kohti kotia. Ja korvaukseksi bloggaamattomudestani pari kuvaa. Lisää seuraavassa numerossa tai joskus ainakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti