MM-kisat

Miekkailun MM-kisat eivät voi olla näkymättä miekkailuleirillä. Kisakatsomo päivystää on line -tuloksia pakkautuneena nopeimman tietokoneen ääreen ja vedonlyönti voittajista käy kuumana.

Suomessa kisoja ei tulisi varmaan seurattua lainkaan, mutta vaikka olisinkin vannoutunut penkkiurheilija, eivät kisat voisi millään tuntua olevan näin läsnä. Melkein kaikilla kurssilaisilla on joku tuttu kisaamassa. Hotellissamme puhelimet piippaavat tekstiviestejä, joissa heikosti suoriutuneet miekkailijat selittelevät epäonnistumistensa syitä. Paremmin pärjänneet miekkailijat taas voivat lukea kisakatsomon terveiset Facebookista. Mirna ja Tanja odottavat kovasti poikaystäviensä palaamista kisamatkalta ja jännittävät näiden puolesta.

Eikä tässä seurassa tietenkään ole vain hyvien miekkailijoiden tuttuja, osaavat nämä ihmiset itsekin pitää miekkaa käsissä aika vakuuttavasti. Joukossa on maajoukkuevalmentajia ja entisiä huippu-urheilijoita. Uusi kouluttajamme, Dmitry Schevchenko, on kerännyt puolessa tunnissa kerrottavan ansiolistan, johon kuuluu muun muassa kultamitaleja sekä MM-kisoista että olympialaisista. Kansallisia mestaruuksia on yli puolella tästä porukasta.

Toki minullakin on muutama hassu mitali kansallisista mestaruuskisoista, mutta niitä ei tulisi mieleenkään mainita tässä seurassa. Nämä ihmiset kyllä tietävät, että minä en ole mitenkään erityisen hyvä miekkailija. Mitalini kertovat enemmän suomalaisen kuin oman miekkailuni tasosta.

Ovathan julkkiksetkin (yleensä) ihan tavallisia ihmisiä, eivätkä huippu-urheilijatkaan kovin kummallisia tapauksia voi olla. Silti on vähän hassua pysähtyä ajattelemaan asiaa.

Korttia kanssani pelaava heppu on joskus ollut maailman paras miekkailija. Lautaseni ylimääräisistä ruuista tyhjentää urheilija, jolla on maailmancup-pisteitä. Minulle esitetyissä kuvissa esiintyvät känniset ihmiset ovat virallisia tuomareita iltana ennen kansainvälisiä kisoja.