Viime päivät Bukarestissa on myrskynnyt. Enkä puhu vain siitä, kun huomasin kasvaneeni miekkailuhousujeni kokoa isommaksi.
On tullut syksy. Polttava aurinko väsyi aina vain paistamaan ja piiloutui kylmän pilviverhon taakse jättäen palvojansa odottamaan keväistä paluuta. Bukarestin pureva tuuli viheltää pattereiden, ilmastoinnin ja viemärien äänet kuulumattomiin. Puut luovuttavat lehtensä tuulen huomaan, jotta se voisi arvokkaasti laskea kullanvärisen aarteensa suurkaupungin katujen varsille ja puistojen nurmille. Ihmiset kaivautuvat komeroihinsa etsimään yhä lämpimämpiä ja lämpimämpiä vaatteita avuksi taistelussa ristivetoa vastaan. Ikkunat pahoittelevat, kun eivät osaa pitää lämpöä hotellin sisäpuolella; mutta eiväthän ne ole tottuneetkaan muuhun kuin helteeseen.
Itäeurooppalaiset eivät uskalla lähteä viimaan ja tuiskuun. Syysmarkkinat pistivät pillit pussiin, ja myyjät kojuineen katosivat. Suomalainen saa yksin vaeltaa synkkiä katuja, mutta jopa Suomalainenkin tarvitsee talvitakin tai ainakin sadetakin.
Suomalainen ei kuitenkaan juuri nyt kärsi syysmasennusta. Hän tietää, että kaukana pohjoisessa on syysloma. Suomalainen pukee sadetakin päälleen ja lähtee hakemaan vierailemaan tulleen syyslomalaisensa lentokentältä.
Eikä hän voi luvata päivittää blogia ihan joka päivä enää.
Buu! Missä ovat päivitykset?
VastaaPoista