Ammattilaisjunnuja

Puhuin yksi päivä kolmetoistavuotiaan romanialaisen miekkailijatytön kanssa. Tyttö on kotoisin toisesta kaupungista, mutta treeniakaudet hän asuu meidän hotellissamme ja harjoittelee joka päivä.

Näitä huippujunioreita ei kovin montaa olekaan. Samat tyypit kuitenkin ovat salilla jatkuvasti. Mitään harrastelijoita ei ole olemassakaan, ainakaan täällä; kuulin kyllä villejä huhuja, että jossain päin kaupunkia voisivat myös aikuiset harjoitella, jopa kilpaurheiluiän jälkeenkin. Tämän paikan harjoittelijat ovat kuitenkin rautaisia ammattilaisia, olivatpa he kolmetoista-, kuusitoista- tai kuusivuotiaita (ja kyllä, pienimmät miekkailijat todella ovat puolet aseidensa koosta).

Valtio syytää rahaa miekkailuun. Kisamatkoista, varusteista tai harjoittelusta ei romanialaisten lapsosten tarvitse maksaa. Päinvastoin, urheilu on loistava keino kiertää maailmaa ja hankkia vähän elintasoa ja statusta.

Kuten hollantilainen Chris sanoi: Länsimaissa urheilijan pitää tehdä jotain oikeaa. Täällä urheilu on jotain oikeaa.

Minä sitten olen kai sitten liian länsimainen, kun en ihan täysin tajua. Vieläkään, vaikka jo aikaisemminkin olen aihetta blogissani käsitellyt. En vain pääse yli tästä urheilukulttuurishokistani.

Mitä jos nämä tytöt tajuavat vanhempina ja viksumpina haluavansa tehdä jotakin muuta? Vaikka opiskella? Jos asuu miekkailuhallin yläkerrassa, onkohan sellainen mahdollista? Ovatko nämä tytöt tarpeeksi itsenäisiä päättääkseen elämästään itse, nyt tai parikymppisinä?

Tai mitä jos jotain tapahtuu? Ehkä vielä parikymppisenä onkin helppo kehitellä jostain uusi ammatti, kun hajonnut polvi estää pärjäämästä urheilun huipputasolla, joka kuitenkin taitaa olla se ainoa kelpaava taso. Mutta jos on uhrannut elämänsä miekkailulle, mitä sitä sitten tekee, jos se aika todennäköinen onnettomuus tapahtuukin muutaman vuoden liian myöhään?

Ehkä vähän liioitelen. Toivottavasti näillä nuorilla naisilla on koulutusjutut kunnossa tai ainakin jokin plan B, kuten rikas perhe/poikaystävä/kummisetä/miesystävä.

Ehkä olen vähän kateellinen, kun nämä tytöt ovat 13-vuotiaina parempia kuin allekirjoittanut suomalaisvanhus ikinä. Ainakin tyttöjen uhrautumista on ihailtava, oli se sitten suunniteltua tai ei.