Tylsimykset

Nukuin tänään kahteentoista. Siis jotain yksitoista tuntia. Kahdeksalta huonetoverini Tanja koitti herätellä minua, ja yhdeksältä hän saikin minut raahautumaan aamiaiselle, mutta sen jälkeen kömmin takaisin kovaan sänkyyni. Aamulla selkä oli kipeä. Mutta sainpahan nukuttua pitkäaikaisia univelkoja pois.

Olinkin jo viikon kerännyt väsymystä. Viime viikon lauantaina tuli laitettua nukkumaan aamuseitsemältä. Maananataina olin evakossa aulassa aamuyöhön saakka, kun Tanjalla oli vieraita. Sillä aikaa huoneeseemme oli tullut sääskiä, joten tiistaina en saanut nukuttua kipeiden hyttystenpuremien vuoksi. Muuten olen sitten vain jumittanut koneella liian pitkään. Ja aamulla on aina pitänyt reippaana olla hereillä.

Eilen tuli kuitenkin nukuttua pitkät yöunet, kun kaivauduin peiton alle yhden aikoihin. Päivä oli lähes kaikille muillekin viikon rauhallisin - huolimatta siitä, että lauantai on oikeastaan ainoa vapaamme, kun vain aamulla on treenit ja sunnuntaina saa nukkua pitkään. Vain pari tyyppiä lähti illalla onnekin baariin hortoilemaan. Muut nökötimme koko päivän paikoillamme tietokoneiden ääressä, emmekä saaneet aikaiseksi raahautua edes elokuviin niin kuin olimme suunnitelleet. Jopa Mirna lupasi jo etukäteen, että lauantai on ainoa ilta, kun hän ei aio juoda mitään. Eihän se lupaus nyt aivan pitänyt, kun minä tarjosin kirsikkalikööriä ja Markolla oli jotain makedonialaista juomaa. Mutta melkein.

Vähän hävettää viettää kaikki aika aina sisätiloissa. Ulkona on kuitenkin iso kaupunki kutsumassa seikkailuun. Hotellissa on päälle kaatuvat seinät.

Kehnoksi puolustukseksi tylsyydellemme esitän sen, että ulkona satoi kaatamalla. Niin kuin aina vapaina hetkinämme sataa. Huolimatta siitä, ettei Romaniassa oikeastaan koskaan muulloin sadakaan. Ja netissä oli MM-kisojen tulosseuranta livenä.