Muutaman muunkin yksityisautonkin kyydissä olen istuksinut. Kukilla, romanialaisella kouluttajalla, on pikkuruinen auto - niin kuin isoilla miehillä aina. Kukin kyydissä en kuitenkaan pelännyt henkeni puolesta, vaikka turvavyö ei toiminutkaan. Kun sullouduimme jonkun random tyypin ruosteiseen pakettiautoon ja matkasimme Kukin loma-asunnolle, olin jo enemmän huolissani auton pohjan kolahdellessa kuoppiin tiessä.Huolta ei vähentänyt ollenkaan se, että Bukarestin tiet ovat kauheassa kunnossa ja jatkuvassa remontissa.
Taksit ajavat ainakin ihan yhtä varomattomasti kuin ensimmäinen kuskinikin ajoi henkilöautoaan. Suuri osa takseista on myös pimeitä ja veloittavat moninkertaista hintaa. Johniltahan myös mystisesti katosi lompakko taksissa, ja myöhemmin taksikuski yritti sen avulla kiristää turistilta lunnaita. Kuitenkin pimeätkin taksit ovat suomalaiseen hintatasoon nähden älyttömän halpoja, ja taksin löytäminen ei koskaan ole ongelma.
Julkiset kulkuneuvot vaikuttavat ihan toimivilta. Metro on siisti ja yhden matkan hinnaksi tulee viitisentoista senttiä. Metroverkosto tosin ei ole kovin laaja ja metroja saa kyllä monesti odottaa melkein yhtä kauan kuin oululaista linja-autoa talvipakkasella. Bussit ovat metroa vähän kalliimpia, ja ainakin ainoan bussikokemukseni mukaan täyteen sullottuja.
Jos ei halua käyttää moottorikulkuneuvoja, voi aina liikkua hevosrattailla. Ainakin Snagovin pikkukaupungissa se vaikutti melko yleiseltä tavalta kulkea paikasta toiseen.
Pyöräilijöillekin löytyy yleensä kaduilta omat kaistat. Kovin harvan olen nähnyt olevan tarpeeksi hullu uhmaamaan henkensä polkemalla tässä kaupungissa, jossa autoilijat eivät oikeastaan ymmärrä kaistojen ideaa.
Jalankulkijan päälle ajamisesta ei kuulemma saa tuomiota, jos typerä kävelijä ei älynnyt käyttää suojatietä. Suojateitä ei kuitenkaan tarvitse autoilijana ottaa niin kovin vakavasti, sillä jalankulkijan päälle ajamisesta ei itse asiassa yleensäkään saa sanktiota - tästä kuulin jopa esimerkin elävästä elämästä. En kyllä lainkaan ihmettele, sillä aika monta tööttäystä ja keskisormen heristelyä olen saanut osakseni, kun en ole ymmärtänyt, että vihreä valo tarkoittaakin vain “voit mennä tien yli, jos autoilijoita ei huvita”.
Toisaalta olenkin ehkä vain aivan toisenlaisen liikennekulttuurin kasvatti. Muut osaavatkin suhtautua Bukarestin liikenteeseen minua paremmin: ainakin Skopjen, Belgradin ja kummallisen Moldovan maan kasvatit eivät tajua ongelmaani. Toisaalta Moldovassahan kuulemma ajellaan autolla koirien päältä. Saan kuulla naljailua siitä, kun en keskustassa olisi halunnut ylittää katua punaisilla ruuhka-aikaan. Kovasti koetan joka kerta selittää, että en minä pelkää sakkoja vaan autoja, mutta minun ongelmaani ei vain käsitetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti