Syy perumiselle: maassa vallitsee epävirallinen hätätila. Celsius-lukemat ovat laskeneet kymmeneen viimeisten kuuden viikon hellekelien jälkeen. Joten emme voi mennä uimaan samassa pihapiirissä sijaitsevaan uimahalliin; voisimme vaikka vilustua.
Pakko oli urputtaa ruokapöydässä siitä, että meillä kotona minä kyllä menisin pyörällä seitsemän kilometriä uimahallille, vaikka olisi kolmekymmentäviisi astetta pakkasta. Ja avannossakin voi aivan hyvin uida, perkele.
Olisin kyllä niin tarvinnu uintipiristystä. Ihan ihmeellisiä kulttuurishokkeja on mahtunut pariin viime päivään jo liikaa.
Viikonloppuna ilmeisesti ihmisillä alkoi kärsivällisyys viimein loppua, kun koko Itä-Euroopan delegaatio kävi vuorotellen haukkumassa kasvissyöntini maailman typerimmäksi asiaksi. Hollantilainen ja britti ymmärsivät kun selitin etiikasta ja maataloudesta, muille puheeni olivat hepreaa. Kasvissyönti ei taidakaan olla ihan suosituimpia juttuja Romaniassa, kun keittiö esittelee minulle kasviksina milloin pekonia ja milloin kinkkusalaattia.
Lienee tarpeetonta edes sanoa, että täällä ei kierrätetä metallia tai muovia tai paperia, pulloista puhumattakaan.
Luontokappaleita ei muutenkaan kauheasti taideta Itä-Euroopassa arvostaa, kun kerran Moldovassakin kuulemma ajellaan koirien päälle samaan tyyliin kuin meillä tallotaan muurahaisia.
Myös ihmislajin arvostus tuntuu olevan joidenkin silmissä aika alhainen. Puolella ihmisistä on pullat melko epätasa-arvoisesti uunissa, jos kroatialaiset ja romanialaiset täällä edustavat omien maamiestensä yleistä kantaa. Aamuinen keskustelu thaimaalaisen yhteiskunnan paratiisinomaisuudesta särähti pahasti suomalaisnaisen korvaan.
Toki miehet ovat miehiä, ja ehkä pahiten naisia loukkaavat kommentit pitäisi vain kuitata huumorilla. Kuitenkin vähän ehkä kertoo sekin, että moldovalais-romanialainen pariskunta on viiden viikon seurustelun jälkeen jo perustamassa perhettä. Mikäs siinä, kun miespuolinen osapuoli on maailmanmestari, niin naispuolinen voi rauhassa keskittyä lapsiin ja hyvältä näyttämiseen.
Olen kyllä hirvittävän ilkeä nyt. Tutkiskelen asioita kapeakatseisesti kuvitellen ammentavani näkemyksiäni jostain hienosta länsimaisesta kulttuurista. Vaikka oikeasti olen Suomesta.
Oikiasti vain tympii, kun en päässyt uimaan. Ja kiukuttaa, kun en saa samaa ruokaa kuin kotona. Enkä voi edes puhua suomea kenellekään. Ja kahvikin on erilaista ja siis pahempaa. Ja ottaa päähän, kun aina ja aina jatkuva opiskelu on ihan turhaa, kun en siltikään ole yhtä nätti kuin thai-naiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti