Suomi

Finland, Finland, Finland, the country where I want to be… Kohta minä taas siellä olenkin: maassa, jossa on vähän vähemmän kuin täällä lämpöasteita, ihmisiä ja miekkailua. Enemmän siellä taas on tuttuja, tekemistä ja tuotteilla hintaa.

Jos nyt ei lasketa tuttuja ihmisiä, eniten kahden Suomettoman kuukauden aikana on tullut ikävöityä suomen kieltä. Sitä, josta Kuki hauskasti saa vielä kahden kuukaudenkin jälkeen joka päivä väännettyä vitsin Finnish/finish. Englannillahan toki tulee toimeen loistavasti, mutta kun ei se ole äidinkieli. Ja kun sillä ei pärjää muualla kuin näiden miekkailuihmisten parissa tässä kaupungissa, tuntee itsensä monesti aika puolikieliseksi.

Sitten tietenkin joskus tuntee itsensä myös kulttuurisesti aika vajaavaiseksi. En osaa halailla ihmisiä. Minkäänlainen kontraksi kun ei oikein tunnu suomalaisesta luontevalta, niin miekkailukaan ei aina suju niin hyvin kuin näillä vähän rautaisemmilla ammattilaisilla.

Jotkut yksittäiset asiat aina muistuttavat kotimaasta. Suomalaisena tuotteiden alkuperämaa tulee heti mieleen, kun nokialainen soi jonkun taskussa. Tai kun ihmiset rynnivät ohi Koneen liukuportaissa (itsehän ei pikkukaupunkilaisena edes osaa rynniä silloinkaan kun pitäisi). Tai kun jokaisen kuppilan seinällä mainostetaan Finlandiaa (en ole silti sitä juonut, älkää huoliko ystävät rakkaat)-

Jokapäiväinen vähän kummallinen muistutus Suomesta ovat ruokalan seinää koristavat kaksi Orivesi-tarraa. Niiden tarina on mysteeri, johon kovasti haluaisin saada vastauksen. Miksi miekkailuhotellissa on ollut joku, joka on käynyt Orivedellä? Miksi joku miekkailija on käynyt Orivedellä? Miksi joku on tullut Orivedeltä miekkailupaikkaan? Mitä yhteistä on miekkailulla ja Orivedellä?

Ylihuomenna lähden Suomeen. Mutta ei se nyt kauheasti merkitse, mikä sen maan nimi on, minne menen. Suomessa vain on koti.